Vuoden ensimmäisenä päivänä lensin Katmanduun, Nepalin pääkaupunkiin. Siellä opiskelin Kopanin luostarissa kolme viikkoa meditaatiota ja mindfulnessia. 

Viikkojen opit painuivat syvälle. Jotenkin ne ovat määrittäneet paljon minun maailmankuvaani ja ajatteluani. Antanut pohjan ymmärrykselle miksi minä olen täällä maailmassa. Mitä minä olen täällä tekemässä. 

Katmandussa tammikuussa on hyytävän kylmä. Päivisin polttavassa auringossa on kuuma, mutta öisin lämpötila painuu nollan alapuolelle. Huoneen oven alalaidassa on sentin rako, josta yön kostea kylmyys tunkee kiviseen huoneeseen. Huoneessa ei ole minkäänlaista lämmitystä.

Ensimmäisen yön nukuin untuvatakki päällä, pipo päässä ja kuumavesipullon kanssa. Viisastuneena seuraavana yönä nukuin jo kahden täkin, ulkovaatteiden ja kolmen kuumavesipullon kera. Kurssin alettua kuulin, että maksamalla hieman ekstraa voisi saada huoneen lämmittimellä. Päätin kysyä, saisinko vaihtaa huonetta. 

Menin lounaan jälkeen vastaanottotilaan. Siellä työskentelevä munkki jutteli edelläni tulleen miehen kanssa. Aiheena huoneen kylmyys. Munkki kuunteli ilmeettömänä miehen valitusta. Kun mies vaikeni, hän kysyi: 

”What if it is meant to be?” Mitä jos niin on tarkoitettu?

En tiedä miten keskustelu jatkoi, koska minä poistuin paikalta. Lause jäi soimaan päähän. Mitä jos niin on tarkoitettu? Se lause pisti kuin tikku ja jäi roikkumaan minuun. Minähän olin lähtenyt Suomesta talven kylmyyttä ja pimeää pakoon. Kuinka ironista, täällä minua palelsi enemmän kuin koskaan elämässäni!

Mutta, jos niin onkin tarkoitettu? Mitä jos olenkin tottunut liian helppoon elämään? Mitä jos pitää hyväksyä, että joskus elämä on epämukavaa. Ja se vain pitää sietää. Koska tietää, että se epämukavuus vielä joku päivä loppuu. 

Mitäpä jos tekisi hyvää, että elämä välillä on epämukavaa? Mitä jos välillä elämä muistuttaa, ettei aina voi olla helppoa ja mukavaa. Ei kukaan kasva ihmisenä ”helpossa ja mukavassa” vaan vastoinkäymisissä ja tiukoissa paikoissa.

Ehkä on syytä haastaa itsensä. Kokeilla omia rajojaan ja haastaa ne. Mitä jos pystyn asioihin, mitä en ole osannut kuvitellakaan? Mitä jos olenkin jotain muuta kuin kuvittelen? Mitäpä jos tärkeintä onkin kokeileminen ja oppiminen?

Minä pidin huoneeni. Totuin ja opin nukkumaan niissä olosuhteissa. Pärjäsin. Opin. Kyllä, niin oli tarkoitettu.